Lomza.

Kello on kaksi yöllä. Löysimme vihdoin yöpaikan motellista, Lomza -nimisestä kaupungista. Ajoimme ilman suurempia taukoja Varsovan läpi ja poikkesimme E67:lta puolivahingossa suoraan Augustowiin johtavalle oikotielle. Tien varressa ei liiemmin leirintä-alueita ollut ja alkoi tulla myöhä, joten ajoimme etsiä hotellia. Pari hotellia oli täynnä, eikä tallissakaan ollut meille sijaa, joten ajoimme vain eteenpäin kylästä toiseen. Loppujen lopuksi tänään kertyi kilometrejä 830 ja olemme nyt hyvin aikataulussa. Huomena kuitenkin taas aikainen herätys ja uusi päivä autossa.

Written with mobile device.

Kotia kohti!

Tänään tiistaiaamuna lyötiin leiri läjään ja lähdettiin painelemaan kotia kohti. Yö oli kovasti sateinen eilispäivän tapaan, mutta tällä kertaa sain nukuttua hyvin, vaikka sade rummuttaakin aikamoisella volyymillä tuota mersun penthousen peltikattoa. Me nukutaan siis Johannan kanssa mersun takapaksissa hyllyn päällä "yläkerrassa". Juha nukkuu takapaksin ykköskerroksessa keittiön kanssa ja Tonilla on oma yksiö auton etuosassa, ihan ohjaamon välittömässä läheisyydessä, kuten kapteenin arvolle sopii. Aamu oli aika kostea, pihalle kuivumaan jätetyt pyyhkeet olivat aika märkiä, mutta kaiken kosteuden krrunasi kattoluukun alakehykseen varastoitunut parin litran vesivarasto, joka loiskahteli lattialle muutaman ensikilometrin aikana. (No ei sitä nyt paria litraa ollut, mutta tuntui paljolta).
Perjantaiaamuna pitäisi olla Tallinnassa terminaalissa, joten aikaa on. Toisaalta tämän päivän keskinopeus oli ensimmäisten kymmenen tunnin aikana 35km/h, joten saattaa se kiire vielä tullakin... tuohon mahtui toki väliin pari ruuhkaa, hiukan harhailua Prahan ympäristössä ja poikien kaljanhakureissu. Molemmille taisi tarttua muutama laatikko kaljaa, ja vähän muita viinaksia. Toni osti lisäksi sixpackin valkoviiniä. Ja oluen antiystävänä mulle jäi ostettavaksi nakkisämpylöitä ja purtongillinen purukumia. Tarkemmin vihreetä Orbittia, jos kiinnostaa. Samalla rahalla oisin sanut myös laatikollisen kaljaa tai pullollisen vettä. Kaljan hinnat on siis kohdallaan.
Just ohitetaan kolaripakka, poliisi "ohjaa" liikennettä. Aika pahan näköisesti oli muutama auto mennyt ruttuun, mutta veikkaisin, että peltivaurioilla selvittiin. Blogia kirjoittelen siis toni nläppärillä, jolta samalla kuunnellaan musaa. Läppäri saa virtansa invertteristä, jonka mukaan ottaminen oli myös loistoidea, Tonilla kun sattui sellainen olemaan. Tästä saa ajaessa virtaa kaikkiin pikkuvehkeisiin, kuten läppäriin, kovalevyyn, partakoneeseen, kameran akkulatureihin tai tarvittaessa vaikka diskovaloihin... Niiden ostamista päätettin vielä vähän harkita, vaikka jossain kaupassa niitä olisi edukkaasti tarjolla olutkin. Safkat on sntyneet pääosin Tonin toimesta näppärällä kaasukeittimellä, joka saa energiansa pienestä kaasupullosta. Blogit läehtetään nettiin puhelimen GPRS-yhteydellä ja Juha tuntuu selaavan muutenkin lähes jatkuvastik wikipediaa, nippelitietoa metsästäen. Karavaanimme varustetaso on siis kadehdittavan hyvä myös monien "oikeiden" karavaanarien mielestä.
Taitamme siis parhaillaan matkaa sateisessa Puolassa ja mietiskelemme missä olisimme tänään yötä. Varsovaa on ehdotettu, mutta katsotaan miten pitkälle päästään. Viimeksi nukuimme Varsovassa Jeffin baarin pihassa, leirintäalue olisi tällä kertaa kiva...

Czeck this out!

Praha tuli nähtyä vähän paremmin kuin muut tämän reissun kaupungit.
Perjantai-iltana löydettiin Troijan alueella (keskustan pohjoispuolella)
oleva leirintäaluealue todella kivuttomasti. Enemmän yritystä vaadittin
sitten leirintäalueelle pääsemiseen. Kaikkien paikkojen portit olivat
kiinni, eikä valojakaan näkynyt missään. Johonkin ikkunaan tuli sitten
joku, myöhemmin Helmutiksi ristitty, äijä katselemaan ja kuikuilemaan ja
sinnehän me sitten mentiin, Camping Fremuntiin nääs. Pistettiin auto
parkkiin etuperin, vaikka Helmut olisi kai halunnut autot etupäässä
takaperin. Yritettiin selittää, ettei tässä meidän asuntoautossa ole
ovet ihan sillai kuin normaalisti, ja vastaamme saimme sinnikkään
saksankielisen sepustuksen, josta kukaan ei ymmärtänyt juuri mitään.
sinnikkäästi käsiä heiluttelemalla saimme kerrottua, että ovet ovat
tässä mallissa takapäässä ja tungimme auton ruutuun sopivimmaksi
katsomammalla tavalla.

Iltaisen iltapalahetkemme ruokailukatoksessa Helmut keskeytti hyvin
nopeasti kellotaulua naputellen. Armotton papatus huonolla
saksankielellä ja viittilöinnillä avustettuna johti siihen, että
ymmärsimme ruokailun ajankohtamme olevan turhan myöhäinen. Ilmeisesti jo
portilla kerrottu ehdoton hiljaisuus klo 10 jälkeen ei riittänyt vaan
alueella vallitsi myös ehdoton pimeys... saimme armollisesti vartin
aikaa hoitaa ruokailumme loppuun. Tokaisu "kinder schläft" (eli lapset
nukkuu) tuli hyvin tutuksi tänä iltana. Ihan hyväksi tyypiksi Helmut
sitten kuitenkin osoittautui, kuri vain oli kova.

Aamulla pojat lähtivät "hetkeksi tiedustelemaan" josko lähistöltä
löytyisi pankkiautomaattia, että saataisiin ratikkaliput ostettua ja
lähdettyä kaupunkiin. Odoteltiin Johannan kanssa ehkä tunnin verran ja
soitettiin, jotta missä äijät luuraa. No kaljallahan ne, tietysti.
Päätettiin lähteä fillaroimaan keskustaan päin, olihan sitä jo odoteltu.
Toni oli luonnollisesti ottanut mun fillarin, kuinkas muutenkaan.
Lisäksi Tonin fillarissa oli takarengas aikalailla löysänä ja adapteri,
jolla renkaaseen saataisiin meidän pumpulla ilmaa oli luonnollisestikin
Tonin taskussa. Tässä vaiheessa alkoi jo vähän hermo piukkenemaan, mutta
lähdettiin sitten kuitenkin ajelemaan, ei se kumi nyt kuitenkaan NIIN
tyhjä ollut.

Mielenkiintoisen fillarisuunnistuksen (minä auringon mukaan, Johanna
maamerkkien mukaan) päästiin kuitenkin Jossulle tutuille seuduille
suunnilleen suorinta reittiä ja suunnistettiin kohti kaupunkia ja Prahan
linnaa. Jossain vaiheessa kumi alkoi olemaan niin tyhjä, että vanne
pohjasi jatkuvasti. Prahan linnan edustalla pitikin jo alkaa
työntelemään fillaria kumin tyhjennyttyä tarpeeksi. Alamäet potkuttelin
istumalla rungon etuosassa, jolloin takarenkaalle ei jäänyt juurikaan
painoa ja homma sujui. Kunnes kumi tyhjeni kokonaan ja meikäläinen
työnteli fillaria ympäri Prahan vanhaa kaupunkia. Fiilis oli aikalailla
vittuuntuneen oloinen, mutta helpotti heti muutaman tunnin kuluttua kun
löydettiin Intersportista sisäkumi, rengasraudat ja pumppu.

Ei siis muuta kuin uudella innolla "läheiseen" puistoon (siis v*tusti
lisää työntämistä) korjaamaan TONIN fillaria. Oma pyörä oli tässä
vaiheessa jo leirintäalueella odottamassa, ehjänä ja täydellisenä....
huoh. No, vanne irti ja vanha kumi hittoon ja uutta paikalleen
sovittelemaan. Jo lieventynyt ketutus meinasi äkkiä kasvaa ihan uusiin
mittoihin kun huomasin, että vanteen reikä oli liian pieni uuden
sisäkumin venttiilikaralle... just joo. Tässä vaiheessa Toni soitteli ja
sai varmaankin jonkunlaisen mielikuvan mun senhetkisestä mielentilasta.
Kerroin, että tilanne on kyllä hanskassa, jossei venttiilinkara kohta
mene paikalleen, niin fillarin saisi hakea Vltavan (Prahan läpi kulkeva
joki) pohjasta!!! Mersun vara-avaimella sain koverrettua hyvän viisteen
vanteen reikään ja loppu reiän suurennus tapahtui vanhan karan
kierteellä "viilaten". Pyörä tuli korjattua ja heti kun pääsin sen
selkään, alkoi ketutus hellittää. En nimittäin tykkää kävelystä
tippaakaan, jos joku ei vielä tiennyt.

Kierreltiin aikamme Prahaa fillareilla ja katseltiin tärkeimpiä
nähtävyyksiä. Sitten suunnistettiin takaisin leirintäalueelle, missä
nautiskeltiin Tonin kokkauksista ja lähdettiin illalla takaisin
kaupungille valloittamaan Prahan yöelämä. Käväistiin mm. lievän
pettmyksen aiheuttaneessa Euroopan suurimmassa yökerhossa, Karlovy
Láznèssa.

Sunnuntaina katseltiin lisää kaupunkia ja käytiin eläintarhassa.
Eläintarha oli aika makea paikka ja eläinkuntaan kuului mm. tiikeri,
virtahepo, norsuja ja kirahveja, muiden "tavallisempien" eläintarhan
asukkien lisäksi. Mieli oli parempi ja keli tosi hieno. Illalla käytiin
koko porukalla katsomassa ulkoilmaelokuvateatterissa katsomassa joku
paikallinen, kohtuullisen häiriintynyt nukkeanimaatio tohtorista ja
hänen pahasta veljestään. Elokuvan kertojana oli loppua kohden paistuva
kana ja yleisfiilis aika sekava, ehkä hivenen yrjöttäväkin.

Maanantai oli sateinen, mutta sitkeästi pyörittiin silti kaupungilla.
Ihasteltiin astronomista kelloa jo kolmatta kertaa ja käytiin Leninin
puistossa katselemassa jättimäistä metronomia. Ja Johanna sai taas
kuunnella insinöörijuttuja ensin kyllikseen ja sitten vielä työpäivän
verran lisää. Näyttää suodatus toimivan jo aika hyvin...

Paska haisee ja banjo soi.

Olemme edenneet hitaasti mutta varmasti Puolan sateisten peltojen läpi. Ilmassa on koko ajan tasainen lannan tuoksu - en tiedä tuleeko se auton sisä- vai ulkopuolelta.
Tsekissä käytin viimeiset korunat olut ostoksiin. 30 pulloa noin 15 €.. Sisältäen Velkoa ja muita paikallisia herkkuja.
Olemme nyt olleet liikkeellä noin 8 tuntia, mutta edetty vasta noin 350 km. Tien kunto vielä välttää, mutta tietöiden aiheuttamat kilometrien jonot ovat hidastaneet matkaa. Varsovaan on vielä monen tunnin matka. Se on kuitenkin tavoitteena.

Written with mobile device.