Back to square one

Vietimme yön Latvian puolella leirintäalueella. Nyt olemme kuitenkin ajamassa jo kohti Pärnua ja sieltä edelleen Tallinnaan. Puolalainen hiphop -levy soi ja aurinko paistaa lämpimästi (vihdoin). Vielä yksi yö jossakin ja aamulla aikaisin laivaan.

Retki ei kuitenkaan vielä ole lopussa. Virallisestihan kiertueemme päättyy Joensuuhun, Ilosaarirock -tapahtumaan. Toni on saanut minulle lipun järjestettyä, joten sinne siis. Puhtaat vaatteet ovat kaikilta lopussa, mutta kotona ei juuri ole aikaa käydä kun Joensuussa pitäisi olla jo huomena kuuden maissa, jotta voidaan saada auto leirintäalueelle. Lisää kovaa ajoa siis tiedossa..

Written with mobile device.

Shengeniä ja Saksalaisia

Kävimme Augustovin supermarketissa - Valkealan miehen kehumaa pirtuhyllyä tutkimassa ja viimeiset Slotit tuhlaamassa. Valitsemamme tie 61 on itseasiassa kovasta liikenteestä huolimatta lyhyempi ja parempi kun E67. Jos Auschwitziin on menossa, kannattaa mennä Katowicen kautta, sillä tie on 4-kaistaista koko matkan. Tukiaiseksi Puolasta kannattaa ostaa paikallista erikoisuuutta, Zubrowka -vodkaa. Pullossa on jokin heinä sisällä, joka antaa juomaan erikoisen maun,

Ennen Liettuan rajaa pysähdyimme parkkipaikalle laittamaan ruokaa (loistavaa chili con carnea soijasuikaleista). Kuin taikaiskusta paikalle saapui bussillinen Stuttgartilaisia turisteja ruokailemaan. Ensin saksalaiset ujosti kiertelivät autoa ihmetellen, kunnes joku uskalsi tulla pyytämään meitä maistamaan heidän paikallista herkkuaan - pinaattitäytteisia taikinanyyttejään. Jään murruttua he uskaltautuivat kurkkaamaan autoomme sisällekin. Matkakertomuksia vaihtaessamme selvisi että he olivat tutustuneet Puolassa entisiin Saksalaisalueisiin ja olivat jatkamassa matkaa Viroon asti.

Ruokailtuamme jatkoimme rajalle. Shengen-sopimus tuntuu toimivan, sillä kummallakaan Puolan rajalla (eilen ja tänään) kukaan ei halunnut nähdä passejamme tai muitakaan papereita.

Nyt olemme siis jo Liettuassa matkaamassa (toivottavasti) kohti Kaunasta. Saa nähdä minne tänään päädytään.

Written with mobile device.

Reissun roolijako

Reissun roolijako

Jarkko = yleismies jantunen ja mölyapina. Korjaa kaiken mikä on edes
vähän rikki, ja usein myös kaiken muunkin, vaikkei tarvetta olisi. Pitää
mahdollisimman paljon meteliä, usein laulamalla, viheltämällä tai
rummuttamalla.
Luonteeltaan anti-stressaaja, pääasia että kaikilla on kivaa. Pitää
vahvasti kiinni omista mielipiteistään/näkemyksistään, kunnes joku
toinen insinööri esittää paremman teorian (suht harvoin tapahtunutta,
ainakin tämän reissun aikana).
Musiikkimaku: kuuntelee hassunnimisiä bändejä: mm. käytänhousuja,
cokkelin civittäjät ja retkibanaani...

Toni = kokki/kuski. Huolehtinut että kaikki saa tarpeeksi ruokaa,
lisäksi ajanut suurimman osan matkasta (syystä että Jarkolla ei ole
korttia, ja Juhaa ei päästetä rattiin). Ruoat ovat jopa lähes
poikkeuksetta olleet ihan syötäviä, jopa hyviä (jos ei oteta mukaan
Prahan chili-pastaa, jonka syömisen jälkeen meinasi tulla itku).
Luonteeltaan vilpitön luonnonlapsi.
Musiikkimaku: etiopialainen jazz..

Juha = Navigaattori ja tarinankertoja. Suunnistuksen laadussa ehkä
hetkellisesti parantamisen varaa, mutta aina on päästy sinne mihin on
pyritty ja matkaa on väritetty erilaisilla tarinoilla. Lisäksi toiminut
liikkuvana Wikipediana ja pystyy myös puhumaan asiasta kuin asiasta
vakuuttavasti. Blogin aktiivisin kirjoittaja, joka patistelee muita
ahkerasti samaan hommaan.
Musiikkimaku: kaikki mahdolliset biisit, joita ei repertuaarista löydy.

Johanna = reissun naiskiintiön täyttäjä, jottei menisi pelkäksi
äijäilyksi. Prahan "paikallisopas" ja apunavigaattori. Yleensä se, jolla
oikea suunta on selvillä, mutta useimmiten tyytyy pitämään sen omana
tietonaan. Toimi myös silmänilona...

-J & J-

Puola lähes selätetty

Eilen istuttiin autossa yli 800 kilometrin ajan, alkoi jo kieltämättä
tuntua takapuolessa. Päästiin kuitenkin Prahasta ihan Puolan
pohjois-osaan saakka. Yöpaikan etsiminen oli taas haasteellista
pilkkopimeässä Puolassa. Useamman hotellin respa ilmoitti hotellin
olevan täynnä, mikä tuntui aika oudolta kun ollaan middle of nowhere.
Lieneekö auton ulkonäöllä jotain tekemistä sen kanssa..? Jo
menomatkallahan Krakovan leirintä-alueen vartija ainakin kertoi automme
näyttävän lähinnä Ukrainalaiselta ja hyödyttömältä..

Yöllä kahden aikoihin löydettiin motelli, joka suostui meidät
majoittamaan. Ei ollut hääppöinen paikka, mutta oli kiva päästä
nukkumaan sänkyyn ja käymään suihkussa.

Nyt ajellaan Liettuaa kohti, jossain pitäisi pysähtyä kohta aamupalalla
(sitä ei kuitenkaan raaskittu motellista ostaa).Tonille osui tänään
ensimmäinen ajovuoro, ja Juha toimii jälleen navigaattorina. Jarkko
pysyi sinnikkäästi puolisen tuntia hereillä, mutta nyt vetää jo
sikeitä.

-Johanna-