torstai 12. heinäkuuta 2007

Viimeinen tähti oveen

Matkaamme katamaraanissa kohti Suomea. Toista tämä on kun 8 tunnin purjehdus (kun viimeksi tulin Tallinnasta), mutta aikataulu on tiukka, jotta pääsemme ajoissa Joensuuhun.
Suomeen päästyämme voimme maalata oveen yhdennentoista tähden - tältä erää viimeisen rajanylityksen merkiksi. Kouvolassa pysähdymme vain pudottamaan vähän tavaraa kyydistä ja sitten jatkamme kohti Pohjois-Karjalaa. Verkkarihousuja silti tuskin vaihdan jalkaan.. Laulusta huolimatta. Muut nukkuvat aikaisesta herätyksestä ja rankasta matkasta uupuneina. Minä taidan mennä kauppaan tuhlaamaan viimeiset kruunut pois.

Written with mobile device.

Kotia kohti!

Tänään tiistaiaamuna lyötiin leiri läjään ja lähdettiin painelemaan kotia kohti. Yö oli kovasti sateinen eilispäivän tapaan, mutta tällä kertaa sain nukuttua hyvin, vaikka sade rummuttaakin aikamoisella volyymillä tuota mersun penthousen peltikattoa.

Me nukutaan siis Johannan kanssa mersun takapaksissa hyllyn päällä "yläkerrassa". Juha nukkuu takapaksin ykköskerroksessa keittiön kanssa ja Tonilla on oma yksiö auton etuosassa, ihan ohjaamon välittömässä läheisyydessä, kuten kapteenin arvolle sopii.

Aamu oli aika kostea, pihalle kuivumaan jätetyt pyyhkeet olivat aika märkiä, mutta kaiken kosteuden krrunasi kattoluukun alakehykseen varastoitunut parin litran vesivarasto, joka
loiskahteli lattialle muutaman ensikilometrin aikana. (No ei sitä nyt paria litraaollut, mutta tuntui paljolta).

Perjantaiaamuna pitäisi olla Tallinnassa terminaalissa, joten aikaa on. Toisaalta tämän päivän keskinopeus oli ensimmäisten kymmenen tunnin aikana 35km/h, joten saattaa se kiire vielä tullakin... tuohon mahtui toki väliin pari ruuhkaa, hiukan harhailua Prahan ympäristössä
ja poikien kaljanhakureissu. Molemmille taisi tarttua muutama laatikko kaljaa, ja vähän muita viinaksia. Toni osti lisäksi sixpackin valkoviiniä. Ja oluen antiystävänä mulle jäi ostettavaksi nakkisämpylöitä ja purtongillinen purukumia. Tarkemmin vihreetä Orbittia, jos kiinnostaa. Samalla rahalla oisin sanut myös laatikollisen kaljaa tai pullollisen vettä. Kaljan hinnat on siis kohdallaan.

Just ohitetaan kolaripakka, poliisi "ohjaa" liikennettä. Aika pahan näköisesti oli muutama auto mennyt ruttuun, mutta veikkaisin, että peltivaurioilla selvittiin. Blogia kirjoittelen siis tonin läppärillä, jolta samalla kuunnellaan musaa. Läppäri saa virtansa invertteristä, jonka mukaan ottaminen oli myös loistoidea, Tonilla kun sattui sellainen olemaan. Tästä saa ajaessa virtaa kaikkiin pikkuvehkeisiin, kuten läppäriin, kovalevyyn, partakoneeseen, kameran akkulatureihin
tai tarvittaessa vaikka diskovaloihin... Niiden ostamista päätettin vielä vähän harkita, vaikka jossain kaupassa niitä olisi edukkaasti tarjolla ollutkin.

Safkat on sntyneet pääosin Tonin toimesta näppärällä kaasukeittimellä, joka saa energiansa pienestä kaasupullosta. Blogit läehtetään nettiin puhelimen GPRS-yhteydellä ja Juha tuntuu
selaavan muutenkin lähes jatkuvasti wikipediaa, nippelitietoa metsästäen. Karavaanimme varustetaso on siis kadehdittavan hyvä myös monien "oikeiden" karavaanarien mielestä.

Taitamme siis parhaillaan matkaa sateisessa Puolassa ja mietiskelemme missä olisimme tänään yötä. Varsovaa on ehdotettu, mutta katsotaan miten pitkälle päästään. Viimeksi nukuimme Varsovassa Jeffin baarin pihassa, leirintäalue olisi tällä kertaa kiva...