Korkeakulttuuria
Päivä on pelastettu, löysin pillitikkarin! Tai siis
vetohuilutikkukaramellin. Yritin avata tota käärepaperia sillai, ettei
toi itse tikkariosa joutuis kosketuksiin kuolan kanssa ja sulaisi, jotta
sulosoinnuistani voitaisiin nauttia mahdollisimman pitkään. Soittaminen
oli aika hankalaa käärepaperit suussa, joten poistin ne kokonaan.
Tilanteesta tuohtuneena jouduin heti ensimmäiseksi vetäisemään Vivaldin
neljästä vuodenajasta kevään, jottei tikkari sulaisi käsiin ennen
performanssin kliimaksia... Tai siis suuhun. Nuo muut ei taida
korkeakulttuurista ymmärtään mitään. Eivät erota mestarillista tulkintaa
kanalauman kiljunnasta. Täytynee kyllä myöntää, että harjaantumattomalle
korvalle tehtävä on vaikea, ellei mahdoton.
Hotellissa nukutun yön jälkeen oli hyvä jatkaa matkaa, vaikka pyykit
eivät olleetkaan yön aikana kuivuneet. Eivätkä ole vieläkään, mutta ehkä
Tsekissä vihdoin näyttäytynyt aurinko ne saa kuivaksi alta aikayksikön.
Vuosikin on aikayksikkö...
Vuorella käynnistä lienevät jo muut kertoneet. Itsehän hilpaisin hissin
ala-asemalta alas läheiseen kylään fillarilla. Luulin saavani helppoa
vauhdin hurmaa jyrkässä mäessä, mutta mitä vielä. Polkea piti koko
matka, ilmeisesti mäki ei sitten ollutkaan tarpeeksi jyrkkä. No, oli
kuitenkin sen verran helppoa polkea alamäkeen, että pääsin perille ennen
autoilevia tovereitani. Vauhdin hurma jäi puuttumaan, mutta kunto kasvoi
ainakin sentin.
Jengillä alkaa olla hermo aika piukalla, ilmeisesti jatkuva reissaaminen
ja liikkellä olo kuluttavat, vaikkei sitä oikein meinaa tiedostaakaan.
Itselläni on ainakin sellainen olo, että olisi kiva päästä perille
jonnekin ja viettää siellä aikaa, ettei tarvitsisi joka aamu taas pakata
ja lähteä ensitöikseen heti heräämisen jälkeen. Johanna tosin on nyt
kuin Naantalin aurinko kun ollaan jo niin lähellä Prahaa. Uskoisin, että
homma alkaa helpottamaan kun illalla päästään jonnekin parkkiin ja
viivytään siinä pari-kolme päivää.
Poliisitkin tuossa jo pysäyttelivät. Hetken ehdin jo arvella, jotta mitä
setä tuumaa meiningistä, varsinkin jos pysäytyksen syy olisi ollut
ylinopeus. Tonin väliaikainen kuorma-autolla ajamiseen oikeuttava
ajokortti on nimittäin enemmän sen näköinen, että se olisi
etsintäkuulutus tai datakortti suoraan KGB:n arkistoista. Sitä
näyttämällä tuskin pääsee tilanteesta muualle kuin suoraan vankilaan,
kulkematta lähtöruudun kautta.
Kohta (muutaman tunnin päästä) ollaan jo Prahassa, taidan kunnioittaa
seikkaa tuon vanhan kulttuurikaupungin hengessä vetäisemällä jonkun
klassisen tikkarisoolon!
-Jarkko
