keskiviikko 4. heinäkuuta 2007

Keskitysleirillä!

Herättiin aamulla Jeff'sin parkkipaikalta ja poistuttiin paikalta aika
ripeästi. Mmä jäin vielä mersun yläkertaan tutimaan kun Toni jo paineli
pitkin Varsovan katuja Juha kartturinaan. Tänään on jo helpompaa olla
Tonin kyyditettävänä. Ilmeisesti mä en enää niin hirveesti stressaa
Tonin hiukan ennakoimattomasta ajotyylistä, ja kyllä Tonin ajaminenkin
tuntuisi jo rauhoittuneen. Säälin jo valmiiksi Tonin Daihatsua kun hemmo
pääsee ekaa kertaa sen rattiin, tällä louskulla pari viikkoa ajeltuaan.
Luulis olevan taas pari päivää tyytyväinen omaan kulkupeliinsä :o)

Mun nukkuessa taitettiin taivalta aika pitkä pätkä. Pysähdyttiin
aamiaiselle about 100km päähän määränpäästä, eli Auswitchin
keskitysleiristä. Siinä vaiheessa mäkin jo klömmin ylös sängystä ja
suoritin normaalit aamutoimeni. Aamiaisen jälkeen jatkoimme taas matkaa
ja tuossa tuokiossa oltiinkin jo keskitysleirillä.

Itse keskitysleiri oli aika herättävä ja surullinen kokemus.
Sivistäväkin toki. Itse en historiaan perehtymättömänä ihmisenä ollut
kovinkaan tietoinen leirien tai Puolan historiasta, vaikka olenkin
tiennyt leirien olemassolosta ja katsonut schindlerin listankin pariin
otteeseen. Asia on kuitenkin ollut hyvin etäinen ja leirillä käyminen,
alueella kiertely ja varsinkin informatiivinen valokuvanättely kyllä
saivat asian konkretisoitumaan.

Toki pitää muistaa, että näyttelyt oli laadittu kärsineen osapuolen
toimesta ja varmasti pyrkivät shokeeraamaan ihmisiä. Silti ei tee mieli
vähätellä tuolla kärsineiden ihmisten tuskaa ja hätää, surulliseksi
saava paikka. Ja käsittämättömän iso, jalat huutaa hoosiannaa. Tällaisen
antikultturellin ihmisen sivistyminen tuntuu olevan aikamoisen työn
takana, ihan konkreettisesti. No nyt matka taas jatkuu. Kotiin päästyä
pitänee katsoa Schindlerin lista vielä kerran, tällä kertaa sitä osannee
katsella aivan uusin silmin. Tätä kohdetta on suositeltava, vaikkei se
hilpeintä tarjontaa edustakaan. Avartaa kuitenkin mieltä. Surullisinta
on kuitenkin se, että sama meininki jatkuu tälläkin hetkellä jossain
puolella maailmaa. Kyllä ihminen on sitten tyhmä eläin.

-Jarkko

Ilta Krakovassa


Auswitz oli kyllä vaikuttava, vaikkakin surullinen kokemus. Sieltä ajelimme Krakovaan ja kartan ostettuamme löysimmekin helposti leirintäalueelle. Toni taikoi riisistä ja vihanneksista hienon ruuan. On jo pimeää. Tänään voisi ehkä käydä ajoissa nukkumaan että jaksaa taas huomenna. Tässä vaiheessa matkaa alkaa jo mielipiteen matkan loppuvaiheista ilmetä vahvoina. Tuntuu, että mielenkiintoisia paikkoja joudutaan jättämään liikaa väliin. Muilla on suuri hinku Prahaan. Itse käyttäisin mieluummin senkin ajan jonkun uuden paikan, vaikkapa Krakovan tutkimiseen. Realiteetit on kuitenkin muistettava - laiva lähtee aamulla 13.7. Ja siihen on kerättävä. Silti olisi vielä nähdä Tatravuoret, Bratislava ja Wien. Toisaalta on sääli jos noissa hienoissa kaupungeissa on vain muutama tunti aikaa.
Koko ajan tuntuu, että ollaan vain läpikulku matkalla, eikä mihinkään ole aikaa keskittyä riittävästi - se on stressaavaa.. Olenhan sentään lomalla. Onneksi tänään oli koko päivä aikaa tutustua keskitysleiriin, vaikka sielläkin oli niin paljon nähtävää, että jätimme suuren osan väliin. Onpahan seuraavaksikin kerraksi jotain nähtävää.

Auschwitz Birkenau



Edellinen yö tosiaan vietettiin ravintolan parkkiksella, suht vilkkaasti
liikennöidyn kadun varrella. Kokemus sekin.. Jonkin verran hämmennystä
oli luettavissa lähistöllä olevien ihmisten kasvoiltas sekä aamulla että
illalla. Peseytymismahdollisuudet tällä camping-alueella olivat aika
vähissä, mutta haitanneeko tuo. Haistaan kaikki yhtä pahalle ;)

Liikenteeseen päästiin jo aikasin, eli yhdeksän aikoihin oltiin jo
posottamassa kohti Oswiecimin kaupunkia. Saavuttiin Auschwizhin
keskitysleirille iltapäivällä. Ensin käytiin Auschwitz I leirillä, joka
oli pienempi, mutta aika ahdistava. Ekaksi mietitytti miten sellainen
toiminta on ollut mahdollista ja sen jälkeen alkoi mietityttämään miten
se on edelleenkin mahdollista, ainakin jossain mittasuhteissa. Käytiin
myös Auschwitch-Birkenaun leirillä, joka oli pinta-alaltaan laajempi ja
sekin myös ajatuksia herättävä. Tässä riittää pohtimista ja
sulattelemista muutamaksi päiväksi. Suihkuun ei tosin enää ole hinkua..

Nyt ajellaan kohti Krakovaa, katsotaan mihin tällä kertaa päädytään
yöksi.

-Johanna-