Czeck this out!

Praha tuli nähtyä vähän paremmin kuin muut tämän reissun kaupungit.
Perjantai-iltana löydettiin Troijan alueella (keskustan pohjoispuolella)
oleva leirintäaluealue todella kivuttomasti. Enemmän yritystä vaadittin
sitten leirintäalueelle pääsemiseen. Kaikkien paikkojen portit olivat
kiinni, eikä valojakaan näkynyt missään. Johonkin ikkunaan tuli sitten
joku, myöhemmin Helmutiksi ristitty, äijä katselemaan ja kuikuilemaan ja
sinnehän me sitten mentiin, Camping Fremuntiin nääs. Pistettiin auto
parkkiin etuperin, vaikka Helmut olisi kai halunnut autot etupäässä
takaperin. Yritettiin selittää, ettei tässä meidän asuntoautossa ole
ovet ihan sillai kuin normaalisti, ja vastaamme saimme sinnikkään
saksankielisen sepustuksen, josta kukaan ei ymmärtänyt juuri mitään.
sinnikkäästi käsiä heiluttelemalla saimme kerrottua, että ovet ovat
tässä mallissa takapäässä ja tungimme auton ruutuun sopivimmaksi
katsomammalla tavalla.

Iltaisen iltapalahetkemme ruokailukatoksessa Helmut keskeytti hyvin
nopeasti kellotaulua naputellen. Armotton papatus huonolla
saksankielellä ja viittilöinnillä avustettuna johti siihen, että
ymmärsimme ruokailun ajankohtamme olevan turhan myöhäinen. Ilmeisesti jo
portilla kerrottu ehdoton hiljaisuus klo 10 jälkeen ei riittänyt vaan
alueella vallitsi myös ehdoton pimeys... saimme armollisesti vartin
aikaa hoitaa ruokailumme loppuun. Tokaisu "kinder schläft" (eli lapset
nukkuu) tuli hyvin tutuksi tänä iltana. Ihan hyväksi tyypiksi Helmut
sitten kuitenkin osoittautui, kuri vain oli kova.

Aamulla pojat lähtivät "hetkeksi tiedustelemaan" josko lähistöltä
löytyisi pankkiautomaattia, että saataisiin ratikkaliput ostettua ja
lähdettyä kaupunkiin. Odoteltiin Johannan kanssa ehkä tunnin verran ja
soitettiin, jotta missä äijät luuraa. No kaljallahan ne, tietysti.
Päätettiin lähteä fillaroimaan keskustaan päin, olihan sitä jo odoteltu.
Toni oli luonnollisesti ottanut mun fillarin, kuinkas muutenkaan.
Lisäksi Tonin fillarissa oli takarengas aikalailla löysänä ja adapteri,
jolla renkaaseen saataisiin meidän pumpulla ilmaa oli luonnollisestikin
Tonin taskussa. Tässä vaiheessa alkoi jo vähän hermo piukkenemaan, mutta
lähdettiin sitten kuitenkin ajelemaan, ei se kumi nyt kuitenkaan NIIN
tyhjä ollut.

Mielenkiintoisen fillarisuunnistuksen (minä auringon mukaan, Johanna
maamerkkien mukaan) päästiin kuitenkin Jossulle tutuille seuduille
suunnilleen suorinta reittiä ja suunnistettiin kohti kaupunkia ja Prahan
linnaa. Jossain vaiheessa kumi alkoi olemaan niin tyhjä, että vanne
pohjasi jatkuvasti. Prahan linnan edustalla pitikin jo alkaa
työntelemään fillaria kumin tyhjennyttyä tarpeeksi. Alamäet potkuttelin
istumalla rungon etuosassa, jolloin takarenkaalle ei jäänyt juurikaan
painoa ja homma sujui. Kunnes kumi tyhjeni kokonaan ja meikäläinen
työnteli fillaria ympäri Prahan vanhaa kaupunkia. Fiilis oli aikalailla
vittuuntuneen oloinen, mutta helpotti heti muutaman tunnin kuluttua kun
löydettiin Intersportista sisäkumi, rengasraudat ja pumppu.

Ei siis muuta kuin uudella innolla "läheiseen" puistoon (siis v*tusti
lisää työntämistä) korjaamaan TONIN fillaria. Oma pyörä oli tässä
vaiheessa jo leirintäalueella odottamassa, ehjänä ja täydellisenä....
huoh. No, vanne irti ja vanha kumi hittoon ja uutta paikalleen
sovittelemaan. Jo lieventynyt ketutus meinasi äkkiä kasvaa ihan uusiin
mittoihin kun huomasin, että vanteen reikä oli liian pieni uuden
sisäkumin venttiilikaralle... just joo. Tässä vaiheessa Toni soitteli ja
sai varmaankin jonkunlaisen mielikuvan mun senhetkisestä mielentilasta.
Kerroin, että tilanne on kyllä hanskassa, jossei venttiilinkara kohta
mene paikalleen, niin fillarin saisi hakea Vltavan (Prahan läpi kulkeva
joki) pohjasta!!! Mersun vara-avaimella sain koverrettua hyvän viisteen
vanteen reikään ja loppu reiän suurennus tapahtui vanhan karan
kierteellä "viilaten". Pyörä tuli korjattua ja heti kun pääsin sen
selkään, alkoi ketutus hellittää. En nimittäin tykkää kävelystä
tippaakaan, jos joku ei vielä tiennyt.

Kierreltiin aikamme Prahaa fillareilla ja katseltiin tärkeimpiä
nähtävyyksiä. Sitten suunnistettiin takaisin leirintäalueelle, missä
nautiskeltiin Tonin kokkauksista ja lähdettiin illalla takaisin
kaupungille valloittamaan Prahan yöelämä. Käväistiin mm. lievän
pettmyksen aiheuttaneessa Euroopan suurimmassa yökerhossa, Karlovy
Láznèssa.

Sunnuntaina katseltiin lisää kaupunkia ja käytiin eläintarhassa.
Eläintarha oli aika makea paikka ja eläinkuntaan kuului mm. tiikeri,
virtahepo, norsuja ja kirahveja, muiden "tavallisempien" eläintarhan
asukkien lisäksi. Mieli oli parempi ja keli tosi hieno. Illalla käytiin
koko porukalla katsomassa ulkoilmaelokuvateatterissa katsomassa joku
paikallinen, kohtuullisen häiriintynyt nukkeanimaatio tohtorista ja
hänen pahasta veljestään. Elokuvan kertojana oli loppua kohden paistuva
kana ja yleisfiilis aika sekava, ehkä hivenen yrjöttäväkin.

Maanantai oli sateinen, mutta sitkeästi pyörittiin silti kaupungilla.
Ihasteltiin astronomista kelloa jo kolmatta kertaa ja käytiin Leninin
puistossa katselemassa jättimäistä metronomia. Ja Johanna sai taas
kuunnella insinöörijuttuja ensin kyllikseen ja sitten vielä työpäivän
verran lisää. Näyttää suodatus toimivan jo aika hyvin...