Aamu aukeaa..

Asensimme lähteissä Jarkon kanssa vararenkaan auton alle. Tehtiin oikeen
kunnon kiinni M14 kierretangoista ja oikeen työkaluteräksestä, ettei
varmana katkea. ( näitä löytyi siis Rocklan roskiksesta) Virossa aamulla
herättyämme kysyin että voisiko Jarkko tarkistaa renkaan tilanteen ja
keskustelu meni jotenkin näin:
Pysyykö se rengas varmasti siellä?
Pysyy se!
Jarkko meni kiristämään varmuuden vuoksi vielä vähän sitä rengasta.
No nyt se irtos!
Eihän?
joo, se tippu kun kiristin

Että silleen..
Onneksi oli kierretankoa mukana, että saimme renkaan taas kyytiin..

Tänään ei ilmeisesti kannata kysellä renkaan tilaa, koska pitäis päästä
aikaisemmin liikenteeseen ja kohti Puolaa.

-Toni

Liettua!

Liettua oli yllätys, vähän kun olisi Voikkaalta Valkealan puolelle mennyt, tie parani ja kaikki hullut osasivat pysyä omalla kaistallaan. Rajalla oli tieukka täti joka kyseli tarkkaan että mitä ihmeen tähtiä me ollaan maalattu kuskin oveen ja ihmetteli että Puolassako te meinaatte viettää loput 2vk. No läpi päästiin.

Tie jota pitkin saavuimme liettuaan oli selvästikkin Neuvostovallan peruja , koska se jatkui viivasuorana Latviasta aina Jelgavaan ja siitä pitkäle eteenpäin. Juhan mielestä maisemat näyttivät jotenkin Elimäkeläisiltä.. no täällä oli ehkä vielä tasaisempaa..

Nyt majapaikkanamme on Siauliai ja sen lähistöltä löytynyt pieni, mutta idyllinen leirintäalue. Majoitus "asuntoautolle" ja neljälle hengelle oli 60 lit/yö, halpaa ainakin kun luulemme kurssin olevan noin 0.33€.

Poikkesimme Via Baltikalta Jurmalan ja leffakaupungissa tehdyn vierailun takia E77 tielle. Huominen suunnitelma olisi palata takaisin E67 tielle ja painua ihmettelemään Puolalaista liikennekulttuuria.

-Toni

Ei latin latia..

Aamulla nukuimme ansaittusti pitkään. Jarkon laittaman ravitsevan voileipäaamiaisen jälkeen pakkasimme auton ja lähdimme etelään, kohti Latviaa ja Riikaa.
Ajoimme kaupungista läpi, kohti Jürmalaa. Hiekkaranta oli pitkä ja kaunis. Olin kyllä koko rannalla ainut uimari. Vesi oli kylmää ja todella matalaa, mutta hien hajulle oli muiden hyvinvoinnin nimissä tehtävä jotakin.

Rannalta lähdimme etsimään Cinevilla -elokuvakylää. Nerokas oikoreittimme kyllä lyhensi matkaa, mutta ohjasi meidät opasteiden ohitse.. Soitto Arturille Kouvolaan ohjasi meidät oikeaan suuntaan. Slampen kylästä saimme jopa makuupussin minulle - kaupassa kävi luottokortti! Kaupalta avuliaat mopopojat ajoivat edellämme todella surkeita hiekkateitä pitkin kiertäen. Lopulta kuitenkin pääsimme perille - 15 minuutia ennen sulkemisaikaa. Paikka oli mielenkiintoinen ja saatiinkin lavasteissa Puolan kuvat jo otettua.

Nyt ajoimme Jelgavan kaupungista läpi ja etenemme huonokuntoista, mutta suoraa E77 -tietä kohti Liettuan rajaa. Toni on edelleen ratissa. Itse en tällä kiikkerällä vaunulla meinaa uskaltaa ajella. Toni sen sijaan Voikkaan teihin tottuneena on elementissään muiden hullujen seassa.