Kuvanlähetystesti, sekä samalla testi, jotta tuleeko tämäkin posti buzziin...

Reissu ohi - kiitos kaikille!

Reissun raskain osuus taisi olla loppuhuipentuma Ilosaarirockissa. Keli oli sateinen, mutaa oli joka paikassa ja yöunet jäivät lygyiksi - silti oli pirun hauskaa! Kaikesta yrittämisestä huolimatta emme enää saaneet autoamme leirintä-alueelle. Onneksi löysimme hyvän, ilmaisen paikan ihan juhla-alueen vierestä. Festreilla ryhmämme hajaantui enemmän. Toni vietti aikaa ystäviensä seurueessa ja minä löysin ryhmän kahjoja Kouvolalaisia, joiden leirissä oli myös kivaa. Pari yötä kuitenkin nukuin edelleen Mersussa - tällä kertaa ahtaassa ohjaamossa.

Bändit olivat hyviä siltä osin kun kävin niitä katsomassa. HIM oli kuitenkin pienoinen pettymys. Tuntui, ettei bändi oikein saanut yleisöä mukaan, toisin kuin mahtavan keikan vetänyt PMMP.

Eilen lähdimme tämän reissun viimeiselle osuudelle Joensuusta Järvenpäähän. Jännittäviä hetkiä koimme kun vastaantulevan tukkirekan rengas (pinnoite?) hajosi juuri kohdallamme ja renkaan palaset lensivät kohti Mersua. Tonin hyvien refleksien ansiosta saimme ne väistettyä ja matka jatkui. Matkan loppupuolella meidät pysäyttivät vielä Dieseliä ruinaavat romanit, sekä moottoripyöräpoliisi, joka halusi nähdä Tonin kuorma-autokortin. Eipä tullut sitäkään siis turhaan hankittua.

Nyt on hieman lepäiltävä ja nautittava kotioloista. Viikonloppuna olisi omalta osaltani edessä sitten Porin Jazzit - tällä kertaa eri porukassa. Saapas nähdä millainen seikkailu siitä tulee. Kiitos kaikille - J kiittää ja kuittaa.

Ps. Retkellähän oli mukana kolme J-alkuista, mutta olin niistä se isoin

Viimeinen tähti oveen

Matkaamme katamaraanissa kohti Suomea. Toista tämä on kun 8 tunnin purjehdus (kun viimeksi tulin Tallinnasta), mutta aikataulu on tiukka, jotta pääsemme ajoissa Joensuuhun.
Suomeen päästyämme voimme maalata oveen yhdennentoista tähden - tältä erää viimeisen rajanylityksen merkiksi. Kouvolassa pysähdymme vain pudottamaan vähän tavaraa kyydistä ja sitten jatkamme kohti Pohjois-Karjalaa. Verkkarihousuja silti tuskin vaihdan jalkaan.. Laulusta huolimatta. Muut nukkuvat aikaisesta herätyksestä ja rankasta matkasta uupuneina. Minä taidan mennä kauppaan tuhlaamaan viimeiset kruunut pois.

Written with mobile device.

Kotia kohti!

Tänään tiistaiaamuna lyötiin leiri läjään ja lähdettiin painelemaan kotia kohti. Yö oli kovasti sateinen eilispäivän tapaan, mutta tällä kertaa sain nukuttua hyvin, vaikka sade rummuttaakin aikamoisella volyymillä tuota mersun penthousen peltikattoa.

Me nukutaan siis Johannan kanssa mersun takapaksissa hyllyn päällä "yläkerrassa". Juha nukkuu takapaksin ykköskerroksessa keittiön kanssa ja Tonilla on oma yksiö auton etuosassa, ihan ohjaamon välittömässä läheisyydessä, kuten kapteenin arvolle sopii.

Aamu oli aika kostea, pihalle kuivumaan jätetyt pyyhkeet olivat aika märkiä, mutta kaiken kosteuden krrunasi kattoluukun alakehykseen varastoitunut parin litran vesivarasto, joka
loiskahteli lattialle muutaman ensikilometrin aikana. (No ei sitä nyt paria litraaollut, mutta tuntui paljolta).

Perjantaiaamuna pitäisi olla Tallinnassa terminaalissa, joten aikaa on. Toisaalta tämän päivän keskinopeus oli ensimmäisten kymmenen tunnin aikana 35km/h, joten saattaa se kiire vielä tullakin... tuohon mahtui toki väliin pari ruuhkaa, hiukan harhailua Prahan ympäristössä
ja poikien kaljanhakureissu. Molemmille taisi tarttua muutama laatikko kaljaa, ja vähän muita viinaksia. Toni osti lisäksi sixpackin valkoviiniä. Ja oluen antiystävänä mulle jäi ostettavaksi nakkisämpylöitä ja purtongillinen purukumia. Tarkemmin vihreetä Orbittia, jos kiinnostaa. Samalla rahalla oisin sanut myös laatikollisen kaljaa tai pullollisen vettä. Kaljan hinnat on siis kohdallaan.

Just ohitetaan kolaripakka, poliisi "ohjaa" liikennettä. Aika pahan näköisesti oli muutama auto mennyt ruttuun, mutta veikkaisin, että peltivaurioilla selvittiin. Blogia kirjoittelen siis tonin läppärillä, jolta samalla kuunnellaan musaa. Läppäri saa virtansa invertteristä, jonka mukaan ottaminen oli myös loistoidea, Tonilla kun sattui sellainen olemaan. Tästä saa ajaessa virtaa kaikkiin pikkuvehkeisiin, kuten läppäriin, kovalevyyn, partakoneeseen, kameran akkulatureihin
tai tarvittaessa vaikka diskovaloihin... Niiden ostamista päätettin vielä vähän harkita, vaikka jossain kaupassa niitä olisi edukkaasti tarjolla ollutkin.

Safkat on sntyneet pääosin Tonin toimesta näppärällä kaasukeittimellä, joka saa energiansa pienestä kaasupullosta. Blogit läehtetään nettiin puhelimen GPRS-yhteydellä ja Juha tuntuu
selaavan muutenkin lähes jatkuvasti wikipediaa, nippelitietoa metsästäen. Karavaanimme varustetaso on siis kadehdittavan hyvä myös monien "oikeiden" karavaanarien mielestä.

Taitamme siis parhaillaan matkaa sateisessa Puolassa ja mietiskelemme missä olisimme tänään yötä. Varsovaa on ehdotettu, mutta katsotaan miten pitkälle päästään. Viimeksi nukuimme Varsovassa Jeffin baarin pihassa, leirintäalue olisi tällä kertaa kiva...

Back to square one

Vietimme yön Latvian puolella leirintäalueella. Nyt olemme kuitenkin ajamassa jo kohti Pärnua ja sieltä edelleen Tallinnaan. Puolalainen hiphop -levy soi ja aurinko paistaa lämpimästi (vihdoin). Vielä yksi yö jossakin ja aamulla aikaisin laivaan.

Retki ei kuitenkaan vielä ole lopussa. Virallisestihan kiertueemme päättyy Joensuuhun, Ilosaarirock -tapahtumaan. Toni on saanut minulle lipun järjestettyä, joten sinne siis. Puhtaat vaatteet ovat kaikilta lopussa, mutta kotona ei juuri ole aikaa käydä kun Joensuussa pitäisi olla jo huomena kuuden maissa, jotta voidaan saada auto leirintäalueelle. Lisää kovaa ajoa siis tiedossa..

Written with mobile device.

Shengeniä ja Saksalaisia

Kävimme Augustovin supermarketissa - Valkealan miehen kehumaa pirtuhyllyä tutkimassa ja viimeiset Slotit tuhlaamassa. Valitsemamme tie 61 on itseasiassa kovasta liikenteestä huolimatta lyhyempi ja parempi kun E67. Jos Auschwitziin on menossa, kannattaa mennä Katowicen kautta, sillä tie on 4-kaistaista koko matkan. Tukiaiseksi Puolasta kannattaa ostaa paikallista erikoisuuutta, Zubrowka -vodkaa. Pullossa on jokin heinä sisällä, joka antaa juomaan erikoisen maun,

Ennen Liettuan rajaa pysähdyimme parkkipaikalle laittamaan ruokaa (loistavaa chili con carnea soijasuikaleista). Kuin taikaiskusta paikalle saapui bussillinen Stuttgartilaisia turisteja ruokailemaan. Ensin saksalaiset ujosti kiertelivät autoa ihmetellen, kunnes joku uskalsi tulla pyytämään meitä maistamaan heidän paikallista herkkuaan - pinaattitäytteisia taikinanyyttejään. Jään murruttua he uskaltautuivat kurkkaamaan autoomme sisällekin. Matkakertomuksia vaihtaessamme selvisi että he olivat tutustuneet Puolassa entisiin Saksalaisalueisiin ja olivat jatkamassa matkaa Viroon asti.

Ruokailtuamme jatkoimme rajalle. Shengen-sopimus tuntuu toimivan, sillä kummallakaan Puolan rajalla (eilen ja tänään) kukaan ei halunnut nähdä passejamme tai muitakaan papereita.

Nyt olemme siis jo Liettuassa matkaamassa (toivottavasti) kohti Kaunasta. Saa nähdä minne tänään päädytään.

Written with mobile device.

Reissun roolijako

Reissun roolijako

Jarkko = yleismies jantunen ja mölyapina. Korjaa kaiken mikä on edes
vähän rikki, ja usein myös kaiken muunkin, vaikkei tarvetta olisi. Pitää
mahdollisimman paljon meteliä, usein laulamalla, viheltämällä tai
rummuttamalla.
Luonteeltaan anti-stressaaja, pääasia että kaikilla on kivaa. Pitää
vahvasti kiinni omista mielipiteistään/näkemyksistään, kunnes joku
toinen insinööri esittää paremman teorian (suht harvoin tapahtunutta,
ainakin tämän reissun aikana).
Musiikkimaku: kuuntelee hassunnimisiä bändejä: mm. käytänhousuja,
cokkelin civittäjät ja retkibanaani...

Toni = kokki/kuski. Huolehtinut että kaikki saa tarpeeksi ruokaa,
lisäksi ajanut suurimman osan matkasta (syystä että Jarkolla ei ole
korttia, ja Juhaa ei päästetä rattiin). Ruoat ovat jopa lähes
poikkeuksetta olleet ihan syötäviä, jopa hyviä (jos ei oteta mukaan
Prahan chili-pastaa, jonka syömisen jälkeen meinasi tulla itku).
Luonteeltaan vilpitön luonnonlapsi.
Musiikkimaku: etiopialainen jazz..

Juha = Navigaattori ja tarinankertoja. Suunnistuksen laadussa ehkä
hetkellisesti parantamisen varaa, mutta aina on päästy sinne mihin on
pyritty ja matkaa on väritetty erilaisilla tarinoilla. Lisäksi toiminut
liikkuvana Wikipediana ja pystyy myös puhumaan asiasta kuin asiasta
vakuuttavasti. Blogin aktiivisin kirjoittaja, joka patistelee muita
ahkerasti samaan hommaan.
Musiikkimaku: kaikki mahdolliset biisit, joita ei repertuaarista löydy.

Johanna = reissun naiskiintiön täyttäjä, jottei menisi pelkäksi
äijäilyksi. Prahan "paikallisopas" ja apunavigaattori. Yleensä se, jolla
oikea suunta on selvillä, mutta useimmiten tyytyy pitämään sen omana
tietonaan. Toimi myös silmänilona...

-J & J-